Elämä yövuoron jälkeen

Se on hidasta. Varsinkin huonosti nukuttujen päivien ja vauhdikkaiden öiden jälkeen. Ensimmäisenä yönä yövuorojen jälkeen ei tahdo saada aina unta, koska rytmi on kääntynyt ympäri. Usein sitä valvoskelee reilusti yli puolen yön, joskus jopa aamuyöhön. Aamulla ei meinaa saada silmiään auki, kun on tottunut pääsemään vasta aamuseitsemän jälkeen nukkumaan. Siinäpä sitä sitten lorvii yövaatteissa kahvia hörppien ja tuumaillen, mitähän sitä yrittäisi saada aikaiseksi. Energiaa olisi vasta iltapuolella, kun pitäisi jo yrittää rauhoittua nukkumaan. 

Me ollaan vähän muutenkin huonoja aamuihmisiä (tai rehellisesti sanottuna minä olen). Kestää tovi ennen kuin saadaan siitä heräämisestä aikaiseksi tehdä aamupalaa ja syödä se. Usein, kun keitän kahvia 1/3 pannullista, siitä aina viimeinen kupillinen jää kylmäksi, koska käyn niin hitaalla ettei ehdi juomaan sitä kaikkea lämpimänä. 

   Normaalina vapaapäivänä herätään suunnilleen seitsemän ja kahdeksan välillä. Sitä myöhemmät aamut on todella harvinaisia. Mutta yövuorojen jälkeen se ensimmäinen aamu, kun ollaan oltu kotona yö.. Eilen aamuna nukutti puoli yhteentoista. Ja olisi varmaan nukuttanut enemmänkin, mutta sain puhelinsoiton johon sitten molemmat herättiin, eikä sen jälkeen sitten enää ollut järkeä alkaa uudestaan unille. Köllöteltiin vain mun sängyssä, johon T oli siis tullut aamuyöstä nukkumaan. Sitten yhteistuumin mentiin keittämään kahvia ja tekemään pikaista aamupalaa. 

Niin. Arvatkaa vaan, saako seuraavanakaan iltana ajoissa unta, kun on aamulla nukkunut niin pitkään? No ei tietenkään. Taas tuli valvoskeltua reippaasti yli puolen yön. Onneksi aamulla oli tiukka komento "äiti älä enää nuku". Huominen voisi olla vielä helpompi, mutta huomenna onkin jo taas työ- ja hoitopäivä. 

Tykkään yövuoroista. Tykkään myös elämästä niiden jälkeen, koska miksikäs sitä pitäisikään aina hosua ja kiirehtiä. Silloin saa rauhassa keskittyä siihen mitä tekee, tai olla keskittymättä ollenkaan. Vähän sellainen aivot narikkaan- päivä on joskus hyvästä. Se tuo huomattavasti virtaa seuraavaan päivään. Eikä meillä ainakaan huusholli kaadu sen takia, ettei yhtenä päivänä elä aikataulun mukaan, vaan tekee asiat silloin kun huvittaa, jos tekee ollenkaan. Ei sitä aina tarvitse pedata sänkyä, ei aina tarvitse vaihtaa päivävaatteita, ei aina tarvitse tehdä kotitöitä niska limassa. Joskus voi vaan olla ja hengailla. Kuten yövuoron jälkeisinä päivinä. 
  
Kunhan niitä ei ole joka päivä.