Otsikko kertookin jo kaiken oleellisen. Ihanaa että on kevät, mutta jotenkin tosi väsyttävää aikaa. Varsinkin kun tänäkin aamuna oli lumesta valkoinen maa, ois ollu mahtavaa vaan jäädä sänkyyn loisimaan. Mutta ei auta. Vapaapäivä 2/2 joten varmaan tarvis saada jotain aikaiseksi. Eilen jo siivosin ja laitoin paikkoja kuntoon, mutta oikeeasti, oonko mä tavallista uunompi kun kuvittelen että tää asunto pysyy siistinä useamman päivän kuin sen siivouspäivän (ja ehkä hyvällä tuurilla seuraavan, jos ei olla kotona!)?
Muutenkin tuntuu että kevääseen kerääntyy kaikki stressi ja paineet kaikesta. Mulla on nyt kuntoutuksen tukemisen tutkintotilaisuus menossa, se pitäis saada läpi, sitten olis koulussa joku tentti käymättä, ja muutenkin pitäis olla kai ahkera opiskelija aina näin tähän aikaan vuodesta. Kesäloma-asia selvis, mutta mun kesäloma on vasta joskus elokuussa :-D joten sitä on turha aatellakaan vielä. Töissä on kauheet paineet, kun on pieni pula työntekijöistä ja sitä rataa. Kotona lapsi huutaa ulos, mutta koska siellä sataa vuoron lunta, vuoron vettä, ei ihan hirveesti huvita mennä sinne. Okei onneks on ollu niitä ihanan aurinkoisiakin päiviä, että on tarjennu melkeinpä pelkällä hupparilla, ne ollaan kyllä hyödynnetty.
Sit tiedättekö kun keväällä iskee se kauhee buumi että "nyt mä alan kuntoileen, nyt lähdetään salille ja lenkille ja pumpataan ja juostaan ja treenataan ja ollaan ihan sairaan fitness ja syödään pelkkää rahkaa ja kanaa ja kananmunaa!" Joo se hypetys iskee aina suureen osaan ihmisistä, minä mukaan lukien, myönnetään. Oon maailman huonoin ihminen pitään mitään itsekuria ja pitämään yllä mitään kuntokuuria ja hyvää ruokavalioo. Alotan aina uudestaan ja uudestaan, asenteella "NYT MÄ SEN TEEN" mutta hahhah, jaksan pari viikkoa ja sitten se unohtuu syystä tuntematon. Sitten itken itteni uneen kun tuntuu pahalta olla lihava :-D
Nytkin aattelin alottaa tän kuntokuurin, mutta otin ihan uuden näkökulman tähän hommaan. Koska oon yksinäni lapsen kanssa, en pääse minnekään salille (koska a) täällä ei ole lapsiparkkia kuntosalilla ja b) ketään tuttua ei oo saatavilla tässä lähellä joka katsois mun lastani sen aikaa kun menisin salille), eikä se kyllä mua haittaakaan koska en viihdy salilla. Tai viihtyisin jos saisin olla siellä yksin. Mutta ajattelin alottaa hitaasti, totutella itteeni siihen että nyt lopetan se iltaisin mättääminen ja satunnainen napostelu. Että alan liikkua enemmän ja yritän nukkuakin enemmän. Oon nyt hetken aikaa alottanu aamuni puurolla ja maitorahkalla (höhö) jossa on marjoja. Kahvia tietenkään unohtamatta. Oon myös tehny jo jonkin aikaa sitten ruokalistan, johon oon suunnitellu muutamien viikkojen edestä mitä millonkin syödään. Se on auttanu sitä, että on helpompi saada ruoka aikasemmin valmiiksi, ja tulee syötyä säännöllisemmin. Ja paremmin.
Liikkuminen on vähän se kompastuskivi, kun sitäkin pitäis kuitenkin tehdä. Asiaa auttaa hieman se, että mulla ei ole autoo, joten kauppaan tulee aina mentyä kävellen ja töihin joudun kävelemään, säällä kuin säällä. Mun työmatkaan kuuluu myös portaat, jotka joudun käveleen aina töihin mennessä. Ja tietysti vielä niin, että raskaan työpäivän jälkeen joudun kapuaan ne portaat ylös :-D
Mä kyllä tykkään lenkkeillä. Jos on hyvä keli, on ihanaa mennä ulos vaan käveleen. Lapsen kanssa se tuo omat haasteensa, mutta kyllä tuo silti onnistuu. Vaikka tässä juurikin eilen snapchattiin avauduin siitä ongelmasta, etten enää pääse sellaisille juoksulenkeille, joissa saa mennä itekseen kuunnellen samalla musiikkia. Kyllä mä voin mennä käveleen rattaiden kanssa, mutta niiden kanssa en tykkää juosta. Ja musiikkia ei voi kuunnella, koska T on eräänlainen matkaradio..
Mutta riittääkö pelkkä kävely? Kai sitä jotain lihaskuntookin tarttis tehdä, ettei aina tursuais joka paikasta. Tässä kohtaa yleensä alkaa turhauttaa, koska huonon kunnon takia väsyn helposti, ja tuntuu etten mä pysty tähän. Hiki valuu jo ensimmäisillä vatsarutistuksilla, kyykyistä puhumattakaan. Sitä tuntee itsensä niin surkeaksi, ettei tee edes mieli jatkaa. Eikä kukaan halua tehdä asioita mistä tulee paha mieli.
Tähän oon keksiny itelleni pienen avun; tanssin. Kotona vedän aina sellasta showta, että oksat pois! Tanssissa tulee hiki, mutta se on vaan kivaa. Ja välillä saan tehtyä samassa jotain hyödyllisiä liikkeitä. Esimerkiksi twerkatessa tulee hyvin treenattua jalkoja ja tottakai takapuolta. Jossain määrin myös vatsalihaksiakin, mutta se nyt on aika olematonta, ettei sitä ehkä tarttis mainitakaan.
Mutta kuten aikaisemmin mainitsin, niin edetään hitaasti. Jossain kohtaa, kun nää muutokset rupee rullaan, voi pikkuhiljaa lisätä jotakin, vaikkakin niitä lihaskuntoharjoituksia. :-) Mulla kun ei ole mitään aikarajaa tähän asiaan.
Kaiken tämmösien pohdintojen lisäksi meidän arki on sitä tavallista. Pääsiäisenä käytiin sukuloimassa Kurussa, oltiin mummulla jos toisella vieraana. Syötiin hyvin ja nautittiin siitä että oli tuttuja ihmisiä ympärillä. Yhdet valmistujaiset ja synttäritkin mahtui siihen viikonloppuun. Onneksi on joskus jotain tapahtumaakin, sitten se arki vain kotosalla ei tunnu niin tylsältä.
Mutta tässä tämmönen ajatusten purku ja kuvapläjäys. Hyvää viikonloppua, toivotaan että toi lumisade lakkaa ja se aurinko alkaisi taas paistamaan :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti