Paluu Tulevaisuuteen

Huh. 

Viimeisin postaus on kirjoitettu, kun olin Italiassa. Ja siitä on jo tovi, koska sen jälkeen on sattunut ja tapahtunut vaikka ja mitä. :-D 

Ensinnäkin.
Tällä välillä olen kerennyt saamaan lapsen. Ja lapseni on jo 3-vuotias.. Oikeastaan, Italian matkan jälkeen ei mennyt kovinkaan kauaa kun tein positiivisen raskaustestin. Ja T syntyi vuonna 2014.

Toiseksi. 
Mun kaksoistutkinto kokiksi ja ylioppilaaksi on vaihtunut oppisopimusopiskeluun lähihoitajaksi. Mun työpaikkani sijaitsee Ruovedellä, ja ollaan pojan kanssa muutettu tänne vuoden 2016 syksyllä. 

Kolmanneksi. 
Mun elämä on muuttunut ihan täysin. Ne hulvattomat, rennot, vastuuttomat ja helpot nuoruuden päivät on jokseenkin ohitse mennyttä. Musta on tullut lyhyessä ajassa (tai pitäis ajatella että on tullut, todellisuutta en osaa sanoa varmaksi) vastuullinen ja tasa-painoinen äiti-ihminen, jonka tärkein tehtävä on huolehtia toisesta ihmisestä, omasta lapsestaan. Teen kolmivuorotyötä, hoidan lasta ja opiskelen samalla. Käyn muutamia kertoja kuukaudessa koulun penkillä kuuntelemassa teoriaa, ja loput ajasta palloilen työn ja lapsen välillä. 
    Mun vapaa-aika kuluu oikeastaan siinä, että olen kotona lapsen ja kissan kanssa, ja pidän huushollia yllä. Tai ainakin yritän. Joskus me käydään T:n kanssa yhdessä jossakin, esimerkiksi mummuloissa tai vaikkapa Tampereella. Mutta yleensä me oleskellaan kotioloissa. Meillä kyllä riittää tapahtumaa sielläkin, uskokaa pois.. 
    Nykyään tulee harvemmin käytyä itsekseen missään. Toisinaan saatan eksyä muun muassa Keski-Suomeen hyvän ystäväni luokse, johon olen tutustunut lapsen saamisen jälkeen. Yhteistä meillä on äitiys, ja on mahtavaa että on joku suunnilleen samanikäinen ihminen, joka jakaa hyvin samanlaisen arjen kuin mitä itse elää. Onhan tietysti muutama sellainenkin kaveri, joidenka kanssa on ollut jo tekemisissä ennen lasta, mutta tässä vuosien varrella on huomannut, että heidän arkensa on aivan erilaista, eikä meillä ole ollut juuri mitään yhteistä. Joten aika heidän kanssaan on ollut hyvin minimaalista. Valitettavasti. 
     
Miksi aloittaa blogi uudelleen nyt monen vuoden tauon jälkeen? 
Siksi, koska mä nautin kirjoittamisesta, ja koska se oli/on mukava harrastus. Tykkään ajatella asioita ääneen, ja päiväkirjasta ei oikein kukaan voi niitä julkisesti lukea. Sinänsä, hyvin paljonhan kirjoitan vaan siitä arjesta mitä elän, haasteista uhmaikäisen kanssa ja niistä unohtumattomista hetkistä. En ala millään tavalla sensuroimaan mitään, vaan pidän asiat todellisina ja kerron ja kuvaan ne sellaisena kuin ne ovat. 
    Toisille blogin teksti voi olla tylsääkin tylsempää, mutta toivottavasti edes muutama ihminen saisi siitä jotakin irti. Tai nauttisi sen lukemisesta. Tai haluaisi vaan lukea sitä rutiininomaisesti. No, se on asia joka jää nähtäväksi. 

Tämmöinen yöllinen postaus tällä erää ja tähän "uuteen alkuun". Täällä yövuorossa siis olen, kohta jo voiton puolella tästä toisestakin valvotusta työyöstä :-) Saa hyvillä mielin jäädä alkuviikoksi vapaille! Nyt toivotan hyvää yötä, hyvää huomenta, mukavaa maanantaita ja näkemiin!